No huhuh. Onpas taas aikaa mennyt kun oon viimeksi kirjoitellut, pahoitteluni tässä vaiheessa kun harjoittelua on jäljellä enää vain yhdeksän päivää alkaa ajatukset olemaan jo ehkä sielä teidän keskuudessanne. On kyllä ihan käsittämätöntä mitenkä aika menee ja tuntuu että vielä ois vaikka kui paljo nähtävää.
Tänään tein mielenkiintoisen havainnon. On Joulukuu!!! Joulu on tullut aivan varkain ja tuntuu hassulta kun jouluun on aina vahvasti liittynyt lumi, kylmyys ja pikku kuura parrassa. Onneksi kohta siihenkin pääsee mutta tuli jotenkin absurdi olo kun näki miten kaupat alkoivat laittamaan joulukoristeita jotka eivät paljoa suomalaisista koristeista poikkea. Joulupukkeja, poroja, lumihiutaleita, havupuita yms. Mutta hauskempaa siitä tekee sen että eihän näillä ole täällä lunta poroja ja muita vastaavia. :) Pyörittelin hiukkasen päätäni.
Koulussa on mennyt ihan kohtalaisen mukavasti ja poijjaat jaksaa pitää ajatukset fokusoituna hommaan ja hermot kireillä. On ollut hämmentävää havaita miten pojilla on alkanut intressi opiskeluun kasvamaan sitä mukaa mitä enemmän he pääsevät tekemään käytännön läheistä hommaa. He eivät ehkä ole parhaimpia opiskelijoita mitä tulee lukemiseen, kielen opiskeluun ja matematiikkaan, mutta heti kun heille annetaan työvälineet ja työ niin heillä on oikeasti intoa myös tehdä sitä. Lisäksi sillä on myös merkittävä vaikutus heidän käytökseensä. Kielenkäyttö on parempaa, kunnioitus henkilökuntaa kohtaan suurempaa ja eivät tahallansa tee typeryyksiä.
Elämä Parkereiden kanssa on kyllä jo oma shownsa. Arki on melkoista vitsien vääntämistä ja nauraa saa päivittäin. Lisäksi sitä on paljon aktiivisempi itsekkin tekemään kaikkea mahdollista. Muunmuassa tässä olen kereennyt käymään Nickelbackin konsertissa, Showpaini-tapahtumassa, Rottnest islandilla, golfia pelaamassa ja milloin mitäkin Parkereiden ja Kristan kanssa keksitäänkin. Kokonaisvaltainen kokemus on ainakin tullut koko Australian kulttuurista ja iso osa on jäänyt myös näkemättäkin. Tänne tuun kyllä takasinkin jossain vaiheessa elämääni.
Noh, mutta niinkuin tuossa totesin että aika käy vähiin ja paluu kotiin on jo ihan kulman takana. Yhdeksän päivää kuluu ihan vilauksessa ja se jakaa kyllä fiilikset ikävästi kahtia. Ehkä tämä kaikki on hienoa elää ja nähdä, mutta sydän on sielä missä kotimaakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti