Väsynein silmin väkertelen

Nonnii. Tässä saatihin viikonloppu kulutettua ja aika palata taas normaaliin työskentelyyn. Viikonloppu oli ihan hauska mutta aikas tuskasen rasittava ja se näkyy tämänkin hetkisessä vireystilassa. Itseasiassa tänään heräsin siihen että oveen koputetaan raskaasti. Ja itse olin onnistunut lyömään herätykseni sammuksiin ja jatkanut unta. Sitä unta jatkoikin ihan mielellään kun meno oli niinku toimintaleffois... Nooh, mutta selvisin kuitenkin töihin aikas iisisti. Töissä itsessään oli pikkasen vajaampi miehitys henkilökunnan puolesta mutta ihmeen hyvin saatiin kuitenki pirpanat pysyyn aisoissa.

Viikonloppuna oli ohjelmaa ihan kivasti. Lauantaina käytiin Kristan kanssa shoppailemassa hieman Perthin keskustassa ja sieltähän löyty kaikkee mukavaa ja ostinpa siinä sitte itselleni didgeridoonkin. Eli kyseessä on siis puhallinsoitin josta lähtee kohtalaisen kova munniharppumainen ääni. Aivan mahtava kikotin. :) Lisäks hieman muitakin tuliaisostoksia tuli tehtyä.

Sunnuntaina oltiin paikallisen korisjoukkueen Perth Wildcatsin pelissä ja oli kyllä ihmeen hyvä matsi vaikka en muuten koripallosta perustakkaan. Pisin kaveri kentällä oli 221cm pitkä. Ihan käsittämättömän kokonen kaappi! Peli päätty kuitenki 93-90 Wildcatsin voittoon. Hyvä me!!! Yleisö oli täynnä punapaitasia wildcats faneja joten oli ihan kohtalisen hyvä että jätin keltaisen paidan kotiin. Olisin varmaan sillä eleellä kerjännyt verta nenästäni.

Hauskinta koko korismatsissa oli se että kun jonotimme Michaelin ja kristan kanssa lippuja niin yhtäkkiä vieressämme oli mies joka kysyi olemmeko me menossa matsiin. Myönnettyämme kyseinen kaveri totesi että hänellä olisi kolme lippua kohtuu hyviltä paikoilta ja ojensi ne meille. Kun kysyimme paljon hän haluaa lipuista niin hän vaan viittasi kädellänsä ja totesi kylmästi ”nothing.” Katsoimme hölmistyneinä toisiamme kohautimme olkapäitämme ja marssimme kioskin kautta paikoillemme. Ihan käsittämätöntä! Ei Suomessa kukaan olisi noin epäitsekäs. Täälä on kyllä tullut törmäneeski ihmisiin jotka ovat muutenkin todella epäitsekkäitä ja elävät tätä hetkeä täysillä. Juurikin Parkerin perhe jossa majotun on yksi näistä. Ensikuussa olisi ilmeisesti tarkoitus lähteä katsomaan Hulkomaniaa joka on siis toisin sanoen Showpainia. :) Mitähän siitäkin seuraa....

Jes. Mutta täällä meno senkun jatkuu ja kuumuus kasvaa. Ennen kuin lähdemme saamme varmaan vielä kokea mitä se kuumuus todellisuudessa on kun mittari rikkoo maagisen 40°C:n rajan... Sitä odottelemma. :)

Voi voi ja lämmin leipä...

Tsaupi haupi

Taas tässä on viikko poikineen pyörähtänyt ja kaiken näköstä on kereenny tekeen. Lähinnä hommat on ollu melkoisen työ painoitteisia ja nuorten kanssa on ollut paikoin jopa aikas hankalaakin. Välillä on oikeasti joutunut pomottamaan englanniksi oikein ääntä korottaen kun pikku-pirpanoilla on hieman vaikeuksia keskittyä koulutukseen.

Kun tulin tänne niin ohjaajani mainitsi että näillä nuorilla on kehitys saattanut pysähtyä jossain kohtaa kun he ovat elämässänsä joutuneet väärille teille. Käsitys moraalista ja toisen omaisuuden kunnioittamisesta on aivan olematon. Tuntuu aikas turhauttavalta biljardi mittelössä erotella kahta 15-vuotiasta nuorta toistensa kimpusta kun he eivät osaa pelata vuorotellen samalla biljardikepillä. Samanlaista vänkäämistä olen tottunut näkemään lapsilla joten hieman tuntuu olevan tarvetta oikaisuille. Lisäksi joillain nuorilla on oikeasti isoja vaikeuksia pelissä häviämisen kanssa joka johtaa huijaamiseen ja mitä ihmeellisiimpiin sanaharkkoihin.

Viime torstaina oli ohjelmassamme keilausta nuorten kanssa, joka sujuikin alkuunsa aivan mahtavasti, mutta jossain vaiheessa nuoria alkoi selkeästi kyllästyttämään ja se näkyi muiden pelin sabotoimisella sekä kun viimein piti paikalta lähteä alkoivat nuoret viskellemään keilapalloja mielivaltaisesti pitkin keilarataa. Kovasti sitä on mielessään koittanut miettiä miten nuorille voisi opettaa toisten kunnioittamista. Onko kyse oman itsekunnioituksen puutteesta ja sen vuoksi se esiintyy häiriökäyttäytymisenä? Itse ehkä toivoisi voivansa auttaa heitä vielä enemmän ja ikäänkuin löytää yhteinen kieli, mutta rajallisella englannin kielellä ei pitkälle pötkitä.

Nooh, jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin. Viikonloppu meni harjoitteluohjaajani pojan synttäreitä viettäessä ja tuli kierrettyä monenlaista paikkaa. Lauantaina poikkesimme paikallisessa ravintolassa nostamassa maljat synttärisankarille. Siinä jutustellessani muuten vaan ihmisten kanssa tunsin kuinka olkapäähäni koputettiin. Käännyin katsomaan ja sain ihmeekseni havaita että siinä seisoi järjestysmies joka sujuvasti totesi; ”Sir, in this restaurant you cannot wear cargoshorts after seven.” Ympärilläni oli joukko ihmisiä joilla järjestään jokaisella oli farkkushortsit ja minä olin ainoa jolla oli reisitaskushortsit. Mitä ihmettä?!?!? En jaksanut jäädä heidän kanssaan siitä vääntämään, mutta olihan se kyllä hiukan dragikoomista että meikäläinen potkitaan ravintolasta pihalle. Nooh sunnuntaina lähdimmekin sitten astetta mielenkiintoisempaan paikkaan. En nimittäin ikinä ole vieraillut minkäänlaisessa casinossa joten tämä oli itselle ensimäinen kerta. Meininki oli kuin Las Vegasissa ja oli kyllä pienellä suomalaisella pikkasen pään pyörittelyä kun näki kaiken maailman porvarien arkkitehtuurin ihmeet. Pitääpä kyllä käydä sielä kameran kanssakin joskus...

Tällaista täällä tällä erää. Hiukkasen rupee oleen ikävä Suomalaista syksyä, kylmyyttä ja ihmisiä. Krista laskeskeli että perjantaina harjoittelu on puolessa välissä. Uskomatonta!!!

Meno senku kovenee...

Tovi on taas kulunut ku viimeksi oon kirjotellu mutta päivätänpä lyhyesti mitä tässä on oikeestaan tapahtunut.

Viisi päivää ollaan siis oltu tässä taasen Perthissä lomailun merkeissä ja ylihuomenna alkaa työt. Siistiä nähä taas mitä meidän veijjareille kuuluu. Ihan varmaan loman jäljiltä ovat täynnä uhoa ja energiaa ja sekös meitä opettajia ja ohjaajia naurattaa.

Viikolla kerkesimme todellakin poikkeamaan Länsi-Australian akvaariossa (aqwa) ja saimme kuvailla veden eläviä ja nähdä jopa haita sekä kaikkea muuta jännittävää. Itseäni ärsytti vain että en ollut muistanut latailla kamerani akkua ja sain vain pari sataa kuvaa siltä reissulta joten pikkasen harmitti. Noh, mutta eipä siihen maailma kaadu.

Käytiin myös kristillisessä kirjakaupassa joka oli nimeltään Koorong. Älä ihmettele. En minäkään tiedä mitä se tarkoittaa. Vietin pitkän tovin kaupan levyhylyjen ääressä ja lähtihän sieltä matkaan levy jos toinenkin. Oli kyllä varmaan yksi suurimmista kristillisistä myymälöistä joita tiedän. Ihan uskomattoman paljon kaikkea kivaa sälää. :) Kuinka maltoinkin olla ostamatta kaikkea...

Levyistä puheen ollen eilen kävin seurailemassa paikan päältä miten Australiassa levytetään musiikkia. Meininki oli kylä aivan mahtavaa ja eikä musiikkikaan mitään huonoa ollut. Oli kyllä naurussa pitelemistä kun seurasi paikallisten toimintaa ja keskinäistä kommunikointia. Ystäväni Kallen kautta tutustuin Kaveriin nimeltä David Kilgallon, joka kysyi minua mukaan äänittelyihin ja enhän minä mitään luonteelleni mahtanut niin pakkohan sitä oli lähteä katselemaan. Ausseilla on kyllä aivan omaa laatuansa oleva huumorintaju ja jos olet lähdössä joskus Australiaan niin kannattaa varautua siihen. Niistä jutuista ei pidä loukkaantua niin kuin me suomalaiset ehkä saattamme joskus ottaa hieman nokkiimme. :)

Ps. Laskeskelimme Kristan kanssa että olemme olleet kolmesta kuukaudesta jo kuukauden maailmalla! On kyllä hiukkasen jännää nyt kun sitä miettii...

Ps. 2 :) Jos haluat nähdä ottamiani kuvia niin niitä löytyy facebookista. Jos et ole vielä facebookkiin kirjautunut niin sen voi tehdä osoitteessa www.facebook.com

Back from Darwin

Perjantai 2.10

Spöör! Tässä sitä taasen mentäis. Eilisten krokotiili kokemusten jälkeen päätettiin ottaa ihan kohtalaisen rento välipäivä ilman mitään sen suurempia pyörityksiä. Se oli ihan mukavaa vaihtelua kun ei tarvinnut olla koko ajan menossa ja viilettää paikasta toiseen niin ku päätön emu. Käytiin kuitenkin kumpainenkin poikkeamassa internetin hassussa maailmassa paikallisessa ”nettiriippuvaisten hoitokeskuksessa” ja saimme hiukan välitettyä terveisiä maailmalta. Toinen asia mitä tänään hoideltiin oli buukkaus huomiselle päivälle Lichfieldin kansallispuistoon. Joten seuraavan päivän ohjelmiston kanssa ei pitäisi olla suurempia huolia. Ainakaan toivottavasti. Oottelen kyllä innolla ja samoin myös kamerani. Mutta muuten päivä on ollut ihan kivaa rentoilua. Keeping it real...

Lauantai 3.10

Yo! Kello rupee olemaan täälä päin seittemän illalla ja on kyllä sellanen positiivinen väsymys päällänsä. Päivä oli kyllä hurjan siisti kun aamu seitsemältä meitä tultiin hakemaan meijän motellilta Lichfieldin kansallispuistoon. Oli ihan uskomattoman siistin näkösiä maisemia ja maisemat vaihtelivat koko ajan siihen tahtiin ettei ollu ees mitään mahollisuutta saada kaikkea filmille mutta yritys oli kyllä hyvä. Matkanjohtajana oli tyyppi nimeltään Scott joka oli kyll harvinaisen rento ja tuttavallinen tyyppi. Heti alkuunsa hän ilmoitti että ulkolämpötila tulisi olemaan noin 38°C! Eli kuumempaa mitä on ikinä ollut koko täälä olo aikanamme ja siltä se myös tuntui. Vettä meni ja hiki virtasi vuolaasti popparin ohimolta.

Meijän ohjelmistoo kuului Wetlands, Tolmer falls, Florence falls, Buley rockholes ja Termite mounds. Varmaankin visuaalisesti vaikuttavin oli Tolmer falls joka oli muodostui kahdesta putouksesta ja oli paikallisten hyvin suosima uimapaikka. Lisäksi näimme puissa lentelemässä myös koiran kokoisia lepakkoja (hedelmälepakko). Lisäksi ensimäinen paikka jossa pysähdyimme oli Pillabong niminen kosteikko. Saimme kuulla että juuri edellisenä torstaina samaisessa paikassa oli krokotiili surmannut turistin joka oli mennyt vesirajaa pitemmälle kahlaamaan. Paikallisessa lehdessä oltiin asiaa uutisoitu etusivulla. Australian kansallispuistoissa elää myös aboriginaaliheimoja jotka toimivat omalta osaltaan puiston vartijoina ja hoitajina. Pillabongissa meitä oli ottamassa vastaan puistoon aboriginaali ja heille tervetulleeksi toivottaminen onkin hieman normaalista poikkeava prosessi. Heille se on tärkeä rituaali jokaiselle luontoon saapuvalle ja he suorittavat sen sylkemällä vettä vierailijan päälaelle. Tuntui ehkä hieman hassulta, mutta noh.... Menköön. :) Päivä oli kyllä ehkä yksi fyysisesti rankimmista mutta sitäkin antoisimmista. Sainpahan varmaan jo vähän rusketustakin kalpeisiin skandinaavisiin kasvoihini. :)

Sunnuntai 4.10

Skädäm! Taas ollaan tyylikkäästi blogia kirjottelemassa darwinin helteisessä ilmastossa. Illat täälä on kyllä mahtavan viileitä päiviin verrattuna. Ehkä jotai 25°C siitä huolimatta että aurinko on kuitenkin laskenu aloilleen. Päivä meni aikas hyvin keräillessä itseensä kasaan edellisestä reissusta, mutta tähänkin päivään mahtui hiukkasen toimintaa. Lähdin pientä piruuttani käppäileen ihan uudelle seudulle jossa en oo ennen käynyt. Alkuun tuntu että kyseisellä alueella asuu ne joilla ei oo varaa asua kauheen leveesti, mutta asiat osottautuki ihan toisiks. Yhtäkkiä tuntui että olin Miami Beachilla ja pahinta siinä oli se että miulla ei ollu kameraa mukana! Oli ihan uskomattoman siistiä aluetta. Voisin hommata kyllä jonku kivan lomaosakkeen tuolta seudulta. Sellanen kiva pikku tie jonka toisella puolella muutama kerrostalo. Sitten se kaartaa siististi alaviistoon ja alhaalla odottaa venesatama ja tähän astisista rannoista komein ikinä. Totta kai joka puolella oli palmupuita ja matkan varrella näin ainakin kymmenen sellasta vinkeetä pikku liskoo jotka juoksi takajaloillaan. Hilpeen näkösiä veijareita.

No mutta, oli kuitenkin vielä pakko tulla uudestaan käymään sielä illalla ja napata kamera messiin. Kuvailtiin sielä kuinka aurinki laski aloillensa. Oli sen verran herkkä näky että sitä vaan jämähti kattelemaan (ja kuvaamaan). Ihan uskomattoman kaunis näky ja kun siihen lisää vielä sen miltä se tuntui ja kuulosti niin johan lähtee. Tuuli puhalsi mereltä aallot löi rantaan ja nenässä tuoksui meri. Oisin voinu jäädä siihen pitemmäksikin aikaa jos aurinkokin olisi mutta eipä se ketale kehdannu jäädä vaan kiirehti horisonttiin... Joo, no mutta sellasta pientä tänään. Huomenna viimeinen päivä Darwinissa ja sitten suuntaamme takaisin Perthiin. On jo pikkasen ikävä Parkerin perhettä ja ”omaa” punkkaa. Jeps, mariska hargitay...

PS. Katsoin tänään The Love Guru leffan taas. Ihan mahtava. :)

Maanantai 5.10

Voi morjes! Päivä ainaki alko vakuuttavasti kun aateltiin mennä tekeen aamiaiseks nuudeleita. Siinä kun olimme saaneet veden kiehumaan sekä luettua päivän uutiset ja juuri kun olimme pistämässä nuudeleita kippoon saimme iloksemme huomata että nuudeli pakkausten sisältöä kansoitti joukko muurahaisia. Se siitä sitten... Aamupala ideoita otetaan vastaan. :) (Sammin essoa ei lasketa.)

No mutta viimenen päivä meni Darwinin kauppoja kierrellessä ja koitin sieltä hamstrata mukaan kaikkea kultturellia ja siistiä. Oon kyllä nii rakastunu tähän maahan ja sen kulttuuriseen tarjontaan. Tätä paikkaa tulee kyllä ikävä, se on pakko myöntää.

Huomenna palaamme takisin Perthiin jolloin pääsen taas nettiinkin pikkasen useammin tarkkailemaan maailman menoa. Kuulumisiin. Pistän facebookkiin kuvia tässä jahka, kohta, kun. :)

Tiistai 29.9

Komiata. Selvittiin lentokoneesta jälleen ilman sen suurempia traumoja ja antipatioita. Olemme siis tällä hetkellä australian pohjoisterritorion pääkaupungissa Darwinissa. Perthistä lähtiessämme satoi ja ulkona lämpötila oli 15 C° kun taas saavuttuamme Darwiniin ilman läpötila muuttui dramaattisesti noin 34 C° asteeseen! Puhutaan siis kohtalaisen isoista numeroista kolmen tunnin lennon välillä. Aurinko paistoi tänne tullessamme täydeltä taivaalta ja ilmankosteus oli myöskin kohtalaisen suuri. Ei kuitenkaan mitään Hong Kongin tasoa mutta ei kauhean kaukana. Tällaista on siis tropiikissa. Saavuimme kohtaliasen myöhään iltapäivästä joten päätimme vain käydä hieman kiertämässä, syömässä ja palasimme kiltisti residenssiimme joka ei muuten ole ihan mikään ruususen linna. Saimme kyllä huoneen sekä yhteiset suihku ja vessatilat. Siis yhteiset vessat ja suihkut kaikkien kerroksessa asuvien kanssa. Eli meininki on siis kuin Raamattuopiston vanhalla asuntolalla jossa olen kuitenkin asunut viimeiset kolme vuotta. Ihan himmeetä. :)

Keskiviikko 30.9

Nonnihin! Ensimmäinen päivä tulen palavassa pätsissä nimeltä Darwin on pikku hiljaa pulkassa. Kuumuus on armoton mutta suomipoika sen kun porskuttaa. Vietimme Kristan kanssa päivää lähinnä tutustumalla ympäröivään maailmaan. Pari kuvaakin tuli otettua mutta ei mitään jäätäviä settejä. Kävimme merenrannassa hieman jaloittelemassa ja löysimme muunmuassa hassun hauskan ravun koteloineen. Aussi parat katteli ku kaks hullua suomalaista saa isot kiksit yhestä ravusta. Krista kävi vielä myöhemmin uimassakin merenrannassa. Myöhemmin saimme kuulla että uiminen on suotavaa vain valvotuilla rannoilla, koska muilla rannoilla voi olla krokotiileja. No jes!!! Päivä oli lähinnä pientä tutustumista lähiseutuun ja ennenkaikkea hullun polttavaan auringon paisteeseen... Sweet!

Torstai 1.10

Rokrok! Johan oli taas päivä. Kulunut yö oli yllättävän hyvä noin nukkumisprosentin puolesta edelliseen verrattuna. Herääminen jopa tuotti suuria vaikeuksia mutta niistä selvittiin pienen torkun saattelemina. Okei, no mutta asiaan. Meijän pääasiallinen prioriteetti oli saada itsemme hommattua Crocodalys parkkiin. Lähimme siis suorilta aamulla metsästeleen bussia sinne, mutta juuri kun löysimme bussiaseman saimme kauhuksemme havaita että bussi oli lähtenyt 5 minuuttia sitten ja seuraava lähtee vasta joskus todella myöhään. Ei ihan Helsingin liikenne järjestelyihin ole verrattuna tämä meininki. Australialaiset ovat kuulemma muutenkin aikas nihkeitä käyttämään julkisia. Noh, eniweis... Siinä kun kirosimme toisillemme huonoa ajoitustamme niin paikalle saapui vanha Melbournelais pariskunta, joilla oli sama päämäärä kuin meillä. He epämääräisesti mainitsivat taksin ja siitä saimme päähän vanhan kunnon kimppataksilla matkustamisen. Ei mitään muutaku taksi alle ja menoksi. Kaiken hyvän lisäksi he suostuivat jopa kustantamaan koko taksin. Vastahakoisesti myönnyimme, kunhan lupaisimme tehdä saman jollekin toiselle tulevaisuudessa. Ihan uskomattoman mukavia ihmisiä. Paluumatkakin kustansi bussilla vaivaiset 2 dollaria (n.1€)!!! Eli matkustelu oli aikas halpaa.

Noh mutta Crocodalys parkissa suurin vetonaula oli ehdottomasti (yllätys yllätys) Krokotiilit! Niistä ja monista muista eläimistä saimmekin taasen noin 1000 kuvaa taltioitua. Rupee loppumaan varmaan tallennus tila kohta puoliin jos tahti jatkuu tällaisena. Heti kun astuimme puistoon sisään niin ovella oli vastassa Crocodile Dundeen näköinen karpaasi ja ensi töikseen hän lyö meikäläisen käsiin tarkasteltavaks pikkukrokotiilin! Oli pikkasen hienoo. Se tuntui melkein kuin sen iho olisi kumia. Lisäksi saimme katsella tuvallisen välimatkan päästä kuinka korkealle krokotiili voi hypätä vedestä. Kyllä! Krokotiilit voi hypätä ja vielä pelottavan korkealle. Meikäläisen adrenaliniin sai virtaamaan myös kun kuuli millaisella voimalla krokotiilin leuat napsahtivat yhteen kun se kahden metrin päästä napasi lihapalasen pureskeltavaksi. Krokotiilin leuat ovat yksi paikka missä en haluaisi olla, palavan lentokoneen ja rap-konsertin lisäksi. Kaiken kaikkiaan oli kyllä mahtava päivä ja siihen kyllä osittain vaikutti kun ympärillä oli sadoittain maailman pelottavimpia tappokoneita. Onneksi vältyimme Jurassic Park episodista, jossa juoksemme karkuun vapaiksi päästettyjä petoja, mikä olisi sekin varmaan ollut ihan kiva kokemus. :)

Kirjottelen nyt kaikkien kuluneiden päivien tapahtumat julki kun istun tällasessa netti kahvilassa. Netti yhteys olisi kyllä ihan bra mutta tämä saa kelvata nyt tiistaihin asti jolloin palaamme Perthiin. Ehkä mie sen kestän. :)