This is it...

Niinku Michael Jackson asian ilmaisisi niin tää on nyt se. Viimene päivä ja seittemän tunnin päästä lähtee kone kohti Helsinkiä. On vähä sellane hassu fiilis niinku varmaan kaikilla jotka kyseisen harjottelun on jossai vaiheessa suorittanu. On ollu kaiken kaikkiaan ihan hullun mahtava ja opettava kokemus. Siitä huolimatta että aluksi olin jo lyömässä jarruja päälle tänne lähdön suhteen mutta kui ollakkaan niin tässä sitä ny ollaan viimestä päivää ja taas pääsee lentämään lentsikalla. Whii! Oon myös näemmä päässy lentopelosta kun ei sekään enää tunnu ressaavan.

Tää päivä vielä vähä siivoiltii paikkoi ja sellasta yleistä säätöö ja sitte mentii koko tiimin kanssa lounasteleen. Siinä kerkesi vielä viimeisen kerran näkeen isoo osaa työ tiimistä ja hyvästien aika oli käsillä. Oli kuitenkin jännää huomata että siitä huolimatta vaikka todelliuudessa emme ehkä enää koskaan välttämättä näekkään niin kaikki lähtiessään sanoivat ”See ya!” Ehkä ne vaan oli ihmeen optimistisia sen suhteen. Ei näistä ausseista ikinä ota selvää. Aikamoista. :)

Illan suunnitelma ois että menemme vielä käymään casinolla syömässä ja hoitamassa ylitse jääneet sentit joita ei kyllä paljoa ole. Sieltä suuntaamme lentokoneelle ja sitten alkaa matka kohti Suomea. Matkan aikana pysähdytään hongkongissa toviksi ja sieltä kiidetäänkin Lontooseen jossa vietämme miltei vuorokauden. Emme vain kyllä tiedä että miten sielä aikamme saamme kulumaan mutta eiköhän sekin sielä selviä.

On jotenki tosi sanaton olo kun yrittää kaikkea kokemaansa kuvailla. Onhan se niin että matkailu avartaa ja on nähnyt kyllä hullun paljon kaikkea mihin Suomessa ei vaan törmää. Ihmiset ovat todella erilaisia ja Australialainen huumori on jollain ihmeellisellä tavalla koukuttavaa. Nauraa on saanut ja olen kyllä kiistatta elänyt elämäni ehkä hilpeintä aikaa, mutta nyt alkaa olemaan jo kotiinlähtö sen verran mielessä ja kaikki kaverit kotosuomessa. Ootte ollut rukouksissa ja odotan innolla taas teidän näkemistänne. Oli kiva käydä Ausseissa mutta paluu teidän luokse on jotai niin mahtavaa ja josta voi olla kiitollinen. Niin kuin joku joskus asian tiivisti ”kls.”.

Josta tulikin mieleeni että kohta julkaistaan kls:n pitkäsoitto josta on tulossa aivan käsittämättömän hyvä. Käykäähän ennakkotilaamassa ihmeessä jos ette vielä ole sitä tehnyt tai tulkaa uusialku tapahtumaan ostamaan se! :) Oon saanut koko matkan ajan biisejä kuunneltavaks ja vaikuttaa ihan sairaan mahtavalta. Siksi sitä myös innolla oottaa kotiin paluuta.

Mutta hei, Nähdään pian rakkaat ihmiset!

Ei täälä asiat tekemällä lopu...

No huhuh. Onpas taas aikaa mennyt kun oon viimeksi kirjoitellut, pahoitteluni tässä vaiheessa kun harjoittelua on jäljellä enää vain yhdeksän päivää alkaa ajatukset olemaan jo ehkä sielä teidän keskuudessanne. On kyllä ihan käsittämätöntä mitenkä aika menee ja tuntuu että vielä ois vaikka kui paljo nähtävää.

Tänään tein mielenkiintoisen havainnon. On Joulukuu!!! Joulu on tullut aivan varkain ja tuntuu hassulta kun jouluun on aina vahvasti liittynyt lumi, kylmyys ja pikku kuura parrassa. Onneksi kohta siihenkin pääsee mutta tuli jotenkin absurdi olo kun näki miten kaupat alkoivat laittamaan joulukoristeita jotka eivät paljoa suomalaisista koristeista poikkea. Joulupukkeja, poroja, lumihiutaleita, havupuita yms. Mutta hauskempaa siitä tekee sen että eihän näillä ole täällä lunta poroja ja muita vastaavia. :) Pyörittelin hiukkasen päätäni.

Koulussa on mennyt ihan kohtalaisen mukavasti ja poijjaat jaksaa pitää ajatukset fokusoituna hommaan ja hermot kireillä. On ollut hämmentävää havaita miten pojilla on alkanut intressi opiskeluun kasvamaan sitä mukaa mitä enemmän he pääsevät tekemään käytännön läheistä hommaa. He eivät ehkä ole parhaimpia opiskelijoita mitä tulee lukemiseen, kielen opiskeluun ja matematiikkaan, mutta heti kun heille annetaan työvälineet ja työ niin heillä on oikeasti intoa myös tehdä sitä. Lisäksi sillä on myös merkittävä vaikutus heidän käytökseensä. Kielenkäyttö on parempaa, kunnioitus henkilökuntaa kohtaan suurempaa ja eivät tahallansa tee typeryyksiä.

Elämä Parkereiden kanssa on kyllä jo oma shownsa. Arki on melkoista vitsien vääntämistä ja nauraa saa päivittäin. Lisäksi sitä on paljon aktiivisempi itsekkin tekemään kaikkea mahdollista. Muunmuassa tässä olen kereennyt käymään Nickelbackin konsertissa, Showpaini-tapahtumassa, Rottnest islandilla, golfia pelaamassa ja milloin mitäkin Parkereiden ja Kristan kanssa keksitäänkin. Kokonaisvaltainen kokemus on ainakin tullut koko Australian kulttuurista ja iso osa on jäänyt myös näkemättäkin. Tänne tuun kyllä takasinkin jossain vaiheessa elämääni.

Noh, mutta niinkuin tuossa totesin että aika käy vähiin ja paluu kotiin on jo ihan kulman takana. Yhdeksän päivää kuluu ihan vilauksessa ja se jakaa kyllä fiilikset ikävästi kahtia. Ehkä tämä kaikki on hienoa elää ja nähdä, mutta sydän on sielä missä kotimaakin on.