Sinne ja takaisin..

Nonni. Eletään ihan mielenkiintosia aikoja. Huomenna aamulla lähdetään Kristan kanssa kohti Darwinia. Darwin näytti lämpötilojensa puolesta pysyttelevän siinä 34 asteen hujakoilla koko sen ajan jonka siellä vietämme. Kuulostaa aikas hurjalta ainakin itsestä. Tarttee varmaan vetää viimosen päälle sataprosenttinen aurinkosuoja. Koulujen lomista johtuvan kahden viikon vapaa-ajan jälkeen palaamme takaisin työn äärelle.

Tässä muutama päivä on mennyt ihan vain kierrellessä ja ihmetellessä. Saimmepa raivattua kalentereista tilaa jopa koulutehtäville mikä oli kyllä sinällänsä saavutus. Parkereiden perhe on ollut kyllä mahtava tuttavuus ja he ovat auliisti auttaneet kaikissa asioissa joissa itse koemme olevan hieman ulapalla. Yksi näistä asioista on tosiaankin se että puhelimeeni hommattin nyt vihdoista viimein australialainen liittymä jonka johdosta minua ei normaalista numerosta saa välttämättä kiinni. Koitan toki tarkastella silloin tällöin onko viestejä ilmaantunut.

Darwinin motellista en ole varma että tarjoaako hotelli myös internetin, mutta toivotaan parasta niin saan päivittää teille tuoreimat kuulumiset myös sieltä. Mutta elossa ollaan ja mikäs nyt hullun suomalaisen nujertaisi. Toivottavasti ei kuitenkaan Darwinin aurinko, myrkylliset käärmeet ja krokotiilit...

Johan tässä kerkeskin hommissa oleen...

Tässähän onki jo hetken aikaa taas oltu kirjottamatta mitään sen suuremmin, joten ajattelin hieman taas kirjailla asioita mitä tässä on tapahtunut. Lähinnä iso osa hommista on kulunut poikien koulukampuksella biljardia pelaillessa, sudokuja täyttäessä ja ristisanoja etsiessä. Kuulostaa varmasti hommalta jota kuka tahansa osaa tehdä. Mutta ongelma onkin siinä että kun viereesi istutetaan ihminen jonka lukutaito ja yleissivistyksen tuntemus ei ole mitenkään kummoinen onkin homma asteen vaikeampaa. Samalla pitäisi ehkä hieman osata motivoida ihmistä oikeaan suuntaan, joka ei ole aina ihan ruusuilla tanssimista. Ristisanatehtävän täyttäminen on yllättävän haastavaa monille ja siinä oppii muodostamaan sanoja. Sudokun täyttäminen kehittää loogista päättelykykyä ja biljardi on omiansa luomaan vuorovaikutusta nuorisoon. Pelin on kuitenkin monilta osin kohtalaisen sosiaalista.

Muutamilla oppilailla on silloin tällöin kielenhuolollista tukiopetusta ja heidän englannin kielen ääntäminen tuottaa välillä itselle ongelmia ymmärtää heitä. Asiaa ei paljoa helpota se että he myös puhuvat melkoisen nopeasti ja monesti huomaan vastaavani heille hiljaisella pään nyökytyksellä tai toisto pyynnöllä.

Vierailin taannoin myös hieman pitemmän tovin tyttöjen kampuksella jossa meininki oli ehkä hivenen hillitympää. Yllätyksekseni huomasin että yhtäkkiä paikalliselta radiokanavalta alkoi soimaan pomfunk mc:n Freestyler kappale! Hetken aikaan tunsin olevani taas Suomessa. Musiikki täällä on kyllä aikas hämmentävää. Taisin tuossa mainita että poikkesin youthalive tapatumassa joka kuitenkin kerää melkoisen määrän nuoria saman katon alle ja en havainnut yhtäkään ihmistä jolla olisi selkeästi hevi-imago! Mainitsinkin ohjaajalleni Michaelille että tunsin oloni ehkä hivenen massasta poikkeavaksi. Suomessa pitkätukkiin kun törmää kadulla päivittäin. Koulullakin pojat kuuntelevat räppiä ta r’n’b:tä. Onneksi potentiaalinen kitaristi oppipoikani mainitsi kuuntelevansa muun muassa zeppeliiniä tai maidenia. Joten toivoa on vielä.

Huomenna on viimeinen koulupäivä joka starttaa kahden viikon koululoman. Se tarkoittaa käytännössä sitä että myös harjoittelijat ovat kaksi viikkoa lomalla. Totesimme Kristan kanssa toisillemme että mehän emme tänne jää märehtimään vaan pakkaamme laukkumme ja lähdemme katselemaan maisemia. Aluksi ajatuksissa oli Uusi-seelanti, mutta pienen harkinnan myötä päädyimme loppujen lopuksi lähtemään Darwinin kaupunkiin joka sijaitsee pohjois australiassa. Arviolta siellä saattaa keväisin olla päälle 30 astetta lämmintä joten pitkät kalsarit taitaa jäädä pakkaamatta suosiolla. Saapa nähdä mitä filmille tarttuu. Darvin on erityisen tunnettu muunmuassa krokotiileistaan joita emme aio missata. Toivottavasti mielenkiinto ei ole molemmin puoleinen. Lähtö darwiniin on tiistaina mutta sitä ennen tässä kerkee tekemään vaika mitä kaikkea. Stay tuned!

Viikko takana, ykstoista edessä...

Ensimäinen viikonloppu Ausseissa ja meininki on ihan hyvä. Perjantaina tosiaan käytiin kristillisessä tapahtumassa nimeltä Youth alive. Siellä tuli nähtyä muunmuassa bändi nimeltä Relient K ja aivan loistava puhuja Reggia Dabbs. Tapahtuma oli aikas mielenkiintoinen ja muistutti monella tapaa Suomen maata näkyvissä festareita. Poikkeuksena oli kuitenkin että täällä porukka oli vain noin viitisen tuhatta. Lisäksi on todettava Suomen puolesta että Australialainen yleisö on aikas vaikea saada hillityksi. Juontajien rauhoitellessa kansaa melu sen kuin lisääntyi ja lopputulos oli ehkä hitusen kaaosmainen. Ohjaajani Michael hieman kyselikin että millaista tämä oli Suomeen verrattuna sillä hän on itse tulossa puhumaan MN-festareille.

Lauantai olikin sitte pientä seikkailua Perthissä kun etsimme Perthin eläintarhaa, mutta yllätykseksemme selvisimme heittämällä perille eksymättä kertaakaan. Uskomatonta mutta totta. Perille päästyämme asetimme kamerat kuvaus valmiuteen ja sen jälkeen se olikin sitten menoa. Viisi tuntia ei riittänyt edes kaikkien eläinten näkemiseen saatika sitte kuvaamiseen. Pitää varmaan poiketa siellä uudestaan tai sitte mennä johonkin muuhun paikkaan. Itsellä alkoi pikkusen hotsittaan uuden objektiivin ostaminen, että saisi pikkasen parempia kuvia joten saa nähä jos täältä sellainen tulee hommattua. Kaikesta huolimatta päivä oli kyllä hullun hauska ja kuvia saimme napattua miltei 2000 kappaletta.

Tänään on sunnuntai aamu ja kävimme tuossa kirkossa joka oli kyllä melkoisen mielenkiintoinen. Kyseessä ei ollut mitenkään traditionaalinen jumalanpalvelus vaan enemmänkin yhteisöllinen kohtaaminen. Kirkossa oli noin kaksikymmentä henkilöä ja se pidettiin olohuoneen kokoisessa tilassa. Tilassa oli sähkörummut ja piano joilla kappaleita säestettiin sekä seinälle oltiin heijastettu laulun (ei virren) sanat. Ilmeisesti tulevaisuudessa löydän itseni kitaran varresta soittamassa näitä kappaleita. Hauskaa oli katsella kuinka paikanpäällä oli läsnä myös cokis tölkkejä yms. Suomessa juomien tuominen kirkkoon olisi varmaan varma tapa saada kirkonkirous. :) Jumiksessa oli hienoa sen rentous, mutta samalla myös vilpittömyys. Suomessa meininki on pikkaisen kaavamaisempaa ja ”by the book” tyyppistä. Katsotaan mitäs tänää keksimme. Lähdemme varmaan käymään meren rannassa koska se nyt sattuu olemaan kävely matkan päässä. Bye folks!

Rytmin etsiskelyä...

Nonni. Ohan tässä ny hetki märehditty ja tutustuttu paikalliseen elämän tyyliin. Voin sanoo että heikompaa hirvittäis ehkä kaikki nää muutokset elämässä mutta ittestä tuntuu että oon ottanu ne vastaan aikas hyvin. Ruuan ravintoarvot ovat pikkasen järeämpää sorttia ja syöminen tuntuu olevan aikas kovassa huudossa. Ehkäpä siisteimpiä kokemuksia on olla osana perinteistä australialaista perheruokailua. Perhe jossa asun on aika hauska kaikin puolin ja perheen jäsenet on avuliaita ja ystävällisiä. Ruoka pöydässä kuittaileminen on melkoisen yleistä ja hauskaa. Yhdessä syöminen onkin yksi asia mitä perheen sisällä on koitettu vaalia. Nyt ymmärrän miksi.

Australialaisia on huvittaneet myös omat tapamme. Esimerkiksi kun puhumme Suomea Kristan kanssa se kuulostaa heistä siltä kuin me riitelisimme. Tai kun lähdemme autosta paiskaamme oven liian lujaa kiinni. Tai se että teemme tilausta pikaruokaravintolaan pitkään ja hartaasti miettien. :) Ihmeen paljon on myös itselle asioita joita ei tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi Australiassa on kuitenkin loppujen lopuksi kohtalaisen kylmää keväisin ja taloissa ei ole olemassa sellaisia hienouksia kuin lämpöpatteri. Kukapa nyt sellaista kaipaisi maassa jossa keskilämpötila pysyy koko ajan 20 asteen kummallakin puolella.

Koulussa on mennyt yllättävän hyvin ja poikien kanssa on tullut pelailtua todella paljon biljardia ja jauhettua kaikenlaista. Sainpa jopa itselleni yhden kitaristi oppilaankin. Todella mahtava kaveri ja monella tavalla muistuttaa itseäni. Senkin lisäksi että kasvoissa on lävistyksiä ja hiukset on melko pitkät. Vaikeinta koulussa on ehkä komennella poikia. He tottelevat kyllä käskyjä. Yleensä. Mutta ongelma onkin siinä kun ei tiedä mitä keneltäkin voi vaatia. Osa pojista ei osaa lukea eikä kirjoittaa ja osan kielen osaaminen vastaa lähes omaa osaamistani. Koulussa on myös muutamia aboriginaali nuoria jotka koittavat saada hieman oppia omasta maastansa. Osa oppilaista ei tiedä edes pääkaupungin nimeä, mikä Suomessa olisi jo luokiteltavissa melkoisen huolestuttavaksi. Opetettavaa riittää siis melkoisen paljon.

Marihuana on myös asia jonka kanssa kamppaileminen on melkoisen vaikeata. Jätkille on vain vaikea saada taottua kaaliin sitä että se ei ole heille hyväksi ja kaiken hyvän lisäksi heidän opiskelunsa kärsii siitä että ko. aines tuhoaa aivosoluja ja saa aikaan muutoksia psyykkeessä. Ei siis ihan mitä tahansa puuhastelua.

Viikonloppu on tulossa ja voidaan ottaa pikkasen iisimmin. Tänään lähdemme käymään nuoriso konferenssissa jossa soittaa muunmuassa Relient K sekä huomenna tarkoituksena oli hieman kuvailla Perthin eläintarhan maisemissa. Siinähän sitä puuhastelua riittää, mutta onhan tuo mukavaa ottaa irti hieman arjesta.. :) See ya!

Mitäs tänää tehtäsii...

Heh. Edelisessä blogimerkinnässäni totesin että sain todistaa ihan sairaan kaunista myrskyä. Uutiset katsottuani käsitinkin että kyse ei ollut ihan pienestä myräkästä edes kiinan mittakaavassa. Kyseessä siis oli trooppinen myrsky jotka pahimmassa tapuksessa voivat äityä taifuuneiksi. Mikäs siinä sitten... Kiva kuulla tällaisia uutisia kuitenkin silloin kun on tukevasti jalat maassa. No mutta Austraaliaan ollaan kuitenkin selvitty aika mutkattomasti ja lentoasemalla oli itseasiassa astetta tarkempi syyni sillä ausseissa ollaan aika tarkkoja siitä mitä sinne tuodaan ja siitä mikä sieltä lähtee.

Asemalla meitä oli vastassa Michael Parker joka toimii harjoitteluni ohjaajana ja lisäksi hänen poikansa Caleb. Itse majotun Parkereilla ja Krista sai kunnian omaan asumukseen tyttökoulun kampuksella. Työympäristöni koostuu lähinnä ihmisistä joilla on rikollista taustaa ja heidän elämän tilanteensa ei ole mikään hurraamisen arvoinen. He koittavat parhaansa mukaan opiskella koulussa jotta tulevaisuus olisi heille pikkaisen valoisampi. Olin hieman äimän käkene kun nuoret alkoivat arvuuttelemaan missäpäin suomi oikein on. Tässä kohtaa voidaan todeta että nuorten käsitys ympäröivästä maailmasta on vielä hieman hakusessa. Myös pelatessani biljardia nuorten kanssa jotkut kysyivät onko meillä suomessa biljardipöytiä? Mikä oli osittain huvittavaa mutta samalla myös melko surullista.

Australiassa on monia erilaisia itselle uusia tapoja. Ihmiset saattavat olla sisätiloissa kengillä, kun ihminen kiusoittelee sinua se on merkki välttämisestä, kaikkeen pyytämiseen liittyvään kannattaa lisätä sana ”please” ettei saa myyjien vihoja päällensä... Kaiken kaikkiaan ollaan kyllä aika moisessa sirkuksessa. Työ ja ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat kyllä todella mahtavilta ja jo tässä vaiheessa itselläni on sellainen fiilis että täältä on ikivä lähteä... Nooh, mutta nyt nukkumaan ja odottamaan mitä seuraava päivä tuo tulleessaan. See ya!!!

No nyt!!!

No nyt!!!

Kirjoitettu: Amsterdamissa

Jees. Matka on virallisesti alkanut. Aikas villiä touhua tuo lentäminen. Itse hyvin nukkuneena (2h) päästelin lentokentälle mahtavan saattueen kera. Oma fiilis oli vähä väsynyt, omissa ajatuksissa mutta silti kohtalaisen toiveikas. Koko aamun kaikki ruoka ei meinannut maittaa sitten niin millään ja olin melki valmis viettämään herkkiä hetkiä vessanpytyn kanssa. Siihe ei kuitenkaan tarvinnut turvautua.

Koneeseen päästyäni jännitin lentämistä ihan hullunlailla mutta tällä hetkellä se tuntuu ihan kivalta. Paha olo katosi yllättäin ja ehkä siihen vaikutti pala kurkussa joka ei vain tahtonut tulla pintaan ajoissa. Lentokoneessa oli kylläpikkasen haikeet fiilikset kun hoksas että paluuta ei ihan heti ole ja kaikki mihin oli tottunut jäi taakse. Liikutuin ehkä ”lievästi”. Nyt alkaa jo kyllä ajatukset olla ihan odottavaiset sen suhteen mitä tulevaisuus tulee tarjoamaan.

Lentokentillä onkin yllättävän hienoa paapoilla ympäriinsä, mutta damissa kaikki vaikuttaa ainakin hinta tasoltaan vastaavan Suomea. Ei siis heräteostoksia tällä erää... Ehkä sitten Hong kongissa.

Ainiin. Matkustaja joukkoomme on liittynyt myös Pate joka lähti viime hetkellä mukaan ystävän residenssistä (Tänks Taneli). Pate on kova jätkä ja onkin ollut muunmuassa The Rain nimisen orkesterin kiertue maskottina, joten pieni poikkeaminen maailman toisella laidalla ei kaveria paljoa hetkauta. Pate on todellinen rokkari ja omaa hieman hessumaisia piirteitä. Ei pidä antaa ulkonäön pettää. Kaikista kilteistä piirteistään huolimatta Pate on pesunkestävä seikkailija. Sano terve kameralle Pate!

(lentotauko)

Kirjoitettu: Hong kongissa

Ja Homma jatkuu

samaa rataa. Olemme saapuneet nyt tänne sää olosuhteiden sättimään Hongkongiin. Lentotarkastuksessa meikäläisen kohdalla valot rupes laulaan niinku joulukuusessa. Ja siitäkös sitten seurasi tarkastus. Tosin hyvin kevyt sellainen. Ei kai se mikään ihme jos nassu on täynnä klemmareita ja puolet elopainosta koostuu metalleista...

Lennon aikana huomasi kuinka tarkkaan paikallinen yhtiö piti esillä sikainfluensaa ja kaikkea siihen liittyvää. Vähempikin olisi ehkä saattanut riittää. Lisäksi koko lennon varmaaan ainoat diagnoosin omaavat henkilöt istuivat (kuinkas muutenkaan ku...) miun ja Kristan kummallakin puolella keskirivissä. Pientä ärhentelyä tämä ehkä herätti itsessä, mutta eipä haitanne. En aatellut sairastella täälä ollessani. Josta tulikin mieleeni että heti paikalle päästyämme suuntasimme turvalliseen ruoka vaihtoehtoon joka silloin silmäämme osui. Mitäpä muutakaan kuin mäkkäri muonaa... :)

Ilon aiheita esiintyi kun ku Kristan kanssa intouduttin ilakoimaan siitä, kun kuultiin lentokoneessa että ulkona on kuitenki huikeet 27 astetta lämmintä. Lisäksi ulkona satoi niinkuin tulee ilmeisesti koko viikonlopun tekemään joten ulkoilma oli harvinaisen kosteata ja kohtalaisen epämukavaa. Ilma oli siis ihan hirveätä ja viikonlopun aikana sanat "raitis ilma" sai suomalaisesta tottumuksesta poikkeavat merkitykset. Jos haluttin raikasta hengitysilmaa niin sitte mentiin jonnekkin sisälle. Rakennukset olivat aivan uskomattoman isoja ja sellaisia että pieni maalainen sai hetken pyörittää päätänsä kaiken arkkitehtuurin äärellä... Ihan uskomatonta. Taloista osa olikin jo hieman pelottavassa kunnossa ja pelotti jopa kävellä niiden vierestä, kun sai pelätä että ne sortuu...

Lennon jäljiltä olimme kumpikin kohtalaisen väsyneitä ja emme kuitenkaan päässeet heti kirjautumaan hotelliin vaan jouduimme odottamaan vielä neljä tuntia kärvistellen hotellin aulassa että tilaa vapautuisi. Ei muuten mutta kuluneen kahden vuorokauden unis saldo oli noin 4h joten Hong Kong tulee jäämään varmaan sellaisena paikkana jossa on nukuttu koko viikonloppu ja ilma oli kosteaa ja epäpuhdasta.Patekin oli poikkeuksellisen vähän hymyilevällä päällä. :)

Sunnuntaina 13.9

Menin edellisenä päivänä nukkumaan klo16. Heräsin kympiltä kuvaamaan vähän öistä Hong Kongia ja painuin samantein takasi pehkuihin. Sitten heräsin seuraavan kerran seitsemältä ja lähettiin Kristan kans alakertaan kattoon jotai aamupalan tyyppistä ja sitä löysimme. Eli toisin sanoen yöllä nukuin noin 15h pienellä tauolla. Kun palatattiin syömästä niin nukuttiin vielä lisää. Ehkä noin kolme tuntia. :)

Tehtiinhän myö sitte muutaki ku nukuttiin. Hotellin lähistöllä oli joitain ostos kojui ja niitä pällistellessä meni pieni tovi, mutta suurin aika me vietettiin yhdessä puistossa jossa kyllä kuvattavaa riitti. Yhteen laskettu kuvien määrä oli noin 800!!! Krista voitti tämän erän reippaasti. :) Mutta itsekkin tulin ostaneeksi hieman lisälaitteistoa kameraan joten pitihän sitä itsekin intoutua.

iltapäivällä kun palattiin hotellille alkoi hiljattain syömäni kana pitää mekkalaa vatsassa ja pelästyinkin jo pikkasen että olin saanut sisuksiini jonkun paikallisen ebolan, mutta ei se kuitenkaan siitä ilmeisesti johtunutkaan. Se tosin ehkä saattoi olla merkki tulossa olevasta ukkosmyrskystä jonka aikana salamoita välähteli oikeasti sekunnin välein!!! Olin kyllä niin pölkyllä päähän lyöty kun yhtäkkiä alkoi taivaalta välähdellä tavaraa siihen tahtiin että perussuomalaisia ukkoskuuroja bonganut suomalainen joutu haukkaan henkee muutaman kerran. Oli ihan tajuttoman kaunista. En uskaltanu kyll pahemmin kuvailla ko. tapahtumaa mutta uskokaa tai älkää se oli ehkä siisteintä vähään aikaan! Siisteint mitä Hong Kong itselleni oli tarjonnut...

Nyt kello rupee olemaan taasen niin paljon että pitäisiköhän sitä mennä nukkumaan... :) Elossa siis ollaan ja huomenna lennetään ausseihin. Jiihaa!!!

PS. Pistän kohta kuviakin messiin... Take care...

Kohta muttei ihan vielä...

Istun tällä hetkellä sohvalla kämpässäni, kuuntelen musiikkia ja kattelen tyhjää huonetta. Aikas vinkee ajatus että juuri äsken sain hoidettua loppusilauksen huoneen luovutuskuntoon laitossa. Loppu onkin sitten pelkkää järkeilyä. Melkein kaikki se mitä mie omistan tuli sullottua häkkiin johon ei mahtuis edes skootterikaan. Tunnen tietynlaista ylpeyttä siitä että sain kuitenkin homman hoidettua kohtalaisen vaivattomasti ja ennätys ajassa. Olin varautunu koko päivään mutta tässä jäikin sitten ihan mukavasti vielä aikaa palloiluun. Pitäisi vielä siirtää pyöräkin ullakolle. Joku kieroutunu paikallinen oli käynyt ruuvaamassa penkin irti siitä tässä pari päivän aikana joten eipä siitä kauheasti iloa ole, mutta kaippa sen kunnostelee sitten kun kotia päin tulee... Olisi kyllä tehnyt ehkä hieman mieli jutella tämän ko. henkilön kanssa ja nähdä miten HÄN ajaa pyörällä jossa ei ole satulaa. #%@*#!!!!!

Lähtöön on noin 14 tuntia ja fiilikset on aikas sekavat. Tänään meillä oli lähtöön siunaaminen koululla ja sen yhteydessä sitä tuli taas itsellensä sanottua että ”Ei hyvää päivää, mihinkähän sitä ollaan oikein menossa.” Nyt rupee jo pelottaan vähäsen. Tekniikka on onneks kyll meikäläisen tukena tässä ja voin kuitenkin luullakseni melko sujuvasti kertoa kuulumisiani ja olla yhteydessä kavereihin.

Matkakaveriksi miulla lähtee mukaan tosiaan koulukaverini Krista. Joten onneksi en joudu etsimään kauhean kaukaa apua kun haluan sanoa pari suomalaista selkokielistä lausetta. Niiden sisältö varmaan tulee sisältämään hyvin hillittyä turhautumisen tunnetta. :)

Tässä sitä ollaan eikä muuta voida. Pidetään peukkuja Australian puolesta että se on vielä tasapainoinen esimerkki länsimaisesta sivistysvaltiosta miunkin vierailun jäljiltä. Odotan kyll innolla mihinkähän sitä oikeestaan tulee sielä ollessa törmättyä. Yksi mielenkiintoinen ongelma tuli jo varhaisessa vaiheessa vastaan. Paikalliset pistorasia eivät noudata ihan suomalaisia standardeja joten niihin on oltava välikappale. (hulluja nuo australialaiset) Onneksi kaverilla oli muutama adapteri olemassa. Kiitokset Taru! :) Nyt on turvattu sekin että läppäri pyörii läpi harjoittelun ja meikäläisen parta ei päse liiaks rehottaan. Siistiä...

Nyt mie rupeen oleen aikas valmis. Come and get it!!!

Pakkaaminen alkakoon

Nyt rupee pikkuhiljaa oleen sellane olo että sitä pitäis varmaan oikeesti lähtee vajaan kolmen päivän päästä. Nyt ois kultaiset pakkaamisneuvot kalliit. Oon koittanu ottaa tietosesti sellasta ”leirille otan mukaan”- asennetta ja se on oikeestaan aikas hyvin toiminu. Kaikkein ihmeellisintä on se ettei matkastressi oo missää vaihees ainakaan näkyny vielä miun nukkumisessa. Viime yönä näin jotain hämärää unta ku oltiin terminaalissa lähtöö tekemässä, mutta ei siitä voi ees puhua painajaisena.

Jännää viimesen viikon aikana on ollu se että kuinka paljo sitä koko ajan huomaakin että on tekemistä mutta aika rupee käymään vähiin. Miun pitäis epätoivosesti saada oma kämppä tyhjäks ku sopimus on irtisanottu ja siivoilla se. Siinähän menee varmaan aikas hyvin koko torstai. Kavereita ei oikeestaan kerkee edes kunnolla moikkaileen ja sitten sitä yrittää kaikkia saada mahtuun niihin tiettyihin ajallisiin raameihin mitä ittelle on annettu. Ei tässä ihmeisiin pystytä kuitenkaan...

Oon kasannu hyvän määrän vaatteita messiin ja kohta pitää oikeesti vähä mittailla että paljonko sitä voi oikesti ottaa ees mukaan. Lisäks kuitenki pitää saada mukaan pikkasen muutaki ku vaatteita ja raja on 20kg. Läppäri, kamera yms. Parranajo koneesta oon valmis luopumaan hädän tullen, mutta koko ajan miusta tuntuu että jossai kohtaa tarttee ruveta purkaan matkalaukkua. Tähän on oikeesti oltava joku fiksu ratkasu. Saas nähdä. Odotan matkalaukkuja joissa käytetään antigravitaatio voimaa jolla ne kumoaa painovoiman. Lisäksi sellaiset vaatekappaleetkaan eivät olisi pahitteeksi. Miesten vaatesuunnittelussa ollaan toisaalta jo niinkin pitkällä että sellaisia vaatteita on jo keksitty. Esim. boxerit. Älkää kysykö...

Nooh mutta tällaista tällä kertaa sydämellä. Aistittavissa poikkeavaa hyvän tuulisuutta mikä tulevan matkan tiimoilta on uusi kokemus. Nyt ehkä sitä alkaa pikkuhiljaa vapautua. Mikä näkyy jo juttujenkin tasossa... Nooh takaisin laukun ääreen ja miettimään että pakkaanko villahousut vai en. Pikaisiin kuulumisiin.