Ystävät rakkaat. En vaan voi yksinkertaisesti sanoin sitä kertoo kuinka paljon merkitsette mulle, koska ei nyttenkään oikein löydy oikeita sanoja asiasta kertomaan. Taakse jää oma luokka (D21), läheisimmät ystävät, bändi, työkaverit ja kaikki ne mahtavat ihmiset joihin on kereennyt tutustumaan. Toisten ihmisten läsnäololla on kyllä oikeasti niin suunnaton merkitys tässä ihmiselämässä ja vasta silloin sen ymmärtää kun sitä ei ole.
Lähtövalmistelut ovat itselle toistaseksi aika nollissa ja en oo kereenny tekeen oikeestaan mitään, mutta nyt rupee olemaan hiljalleen sellainen olo että tarvis varmaan tehä jotai. Viimenen viikko on varmasti sellasta että hypin paikasta x paikkaan y sellasella vauhdilla mikä sais varmaan fysiikan laitkin kovaan koetukseen. Mitähän tästäkin oikein mahtaa tulla. Ilmassa on katastrofin tuoksu, mutta onneksi oma toivo ei lepää omilla hartioilla vaan jonkun korkeemman käsissä.
