Väsynein silmin väkertelen

Nonnii. Tässä saatihin viikonloppu kulutettua ja aika palata taas normaaliin työskentelyyn. Viikonloppu oli ihan hauska mutta aikas tuskasen rasittava ja se näkyy tämänkin hetkisessä vireystilassa. Itseasiassa tänään heräsin siihen että oveen koputetaan raskaasti. Ja itse olin onnistunut lyömään herätykseni sammuksiin ja jatkanut unta. Sitä unta jatkoikin ihan mielellään kun meno oli niinku toimintaleffois... Nooh, mutta selvisin kuitenkin töihin aikas iisisti. Töissä itsessään oli pikkasen vajaampi miehitys henkilökunnan puolesta mutta ihmeen hyvin saatiin kuitenki pirpanat pysyyn aisoissa.

Viikonloppuna oli ohjelmaa ihan kivasti. Lauantaina käytiin Kristan kanssa shoppailemassa hieman Perthin keskustassa ja sieltähän löyty kaikkee mukavaa ja ostinpa siinä sitte itselleni didgeridoonkin. Eli kyseessä on siis puhallinsoitin josta lähtee kohtalaisen kova munniharppumainen ääni. Aivan mahtava kikotin. :) Lisäks hieman muitakin tuliaisostoksia tuli tehtyä.

Sunnuntaina oltiin paikallisen korisjoukkueen Perth Wildcatsin pelissä ja oli kyllä ihmeen hyvä matsi vaikka en muuten koripallosta perustakkaan. Pisin kaveri kentällä oli 221cm pitkä. Ihan käsittämättömän kokonen kaappi! Peli päätty kuitenki 93-90 Wildcatsin voittoon. Hyvä me!!! Yleisö oli täynnä punapaitasia wildcats faneja joten oli ihan kohtalisen hyvä että jätin keltaisen paidan kotiin. Olisin varmaan sillä eleellä kerjännyt verta nenästäni.

Hauskinta koko korismatsissa oli se että kun jonotimme Michaelin ja kristan kanssa lippuja niin yhtäkkiä vieressämme oli mies joka kysyi olemmeko me menossa matsiin. Myönnettyämme kyseinen kaveri totesi että hänellä olisi kolme lippua kohtuu hyviltä paikoilta ja ojensi ne meille. Kun kysyimme paljon hän haluaa lipuista niin hän vaan viittasi kädellänsä ja totesi kylmästi ”nothing.” Katsoimme hölmistyneinä toisiamme kohautimme olkapäitämme ja marssimme kioskin kautta paikoillemme. Ihan käsittämätöntä! Ei Suomessa kukaan olisi noin epäitsekäs. Täälä on kyllä tullut törmäneeski ihmisiin jotka ovat muutenkin todella epäitsekkäitä ja elävät tätä hetkeä täysillä. Juurikin Parkerin perhe jossa majotun on yksi näistä. Ensikuussa olisi ilmeisesti tarkoitus lähteä katsomaan Hulkomaniaa joka on siis toisin sanoen Showpainia. :) Mitähän siitäkin seuraa....

Jes. Mutta täällä meno senkun jatkuu ja kuumuus kasvaa. Ennen kuin lähdemme saamme varmaan vielä kokea mitä se kuumuus todellisuudessa on kun mittari rikkoo maagisen 40°C:n rajan... Sitä odottelemma. :)