Tsaupi haupi
Taas tässä on viikko poikineen pyörähtänyt ja kaiken näköstä on kereenny tekeen. Lähinnä hommat on ollu melkoisen työ painoitteisia ja nuorten kanssa on ollut paikoin jopa aikas hankalaakin. Välillä on oikeasti joutunut pomottamaan englanniksi oikein ääntä korottaen kun pikku-pirpanoilla on hieman vaikeuksia keskittyä koulutukseen.
Kun tulin tänne niin ohjaajani mainitsi että näillä nuorilla on kehitys saattanut pysähtyä jossain kohtaa kun he ovat elämässänsä joutuneet väärille teille. Käsitys moraalista ja toisen omaisuuden kunnioittamisesta on aivan olematon. Tuntuu aikas turhauttavalta biljardi mittelössä erotella kahta 15-vuotiasta nuorta toistensa kimpusta kun he eivät osaa pelata vuorotellen samalla biljardikepillä. Samanlaista vänkäämistä olen tottunut näkemään lapsilla joten hieman tuntuu olevan tarvetta oikaisuille. Lisäksi joillain nuorilla on oikeasti isoja vaikeuksia pelissä häviämisen kanssa joka johtaa huijaamiseen ja mitä ihmeellisiimpiin sanaharkkoihin.
Viime torstaina oli ohjelmassamme keilausta nuorten kanssa, joka sujuikin alkuunsa aivan mahtavasti, mutta jossain vaiheessa nuoria alkoi selkeästi kyllästyttämään ja se näkyi muiden pelin sabotoimisella sekä kun viimein piti paikalta lähteä alkoivat nuoret viskellemään keilapalloja mielivaltaisesti pitkin keilarataa. Kovasti sitä on mielessään koittanut miettiä miten nuorille voisi opettaa toisten kunnioittamista. Onko kyse oman itsekunnioituksen puutteesta ja sen vuoksi se esiintyy häiriökäyttäytymisenä? Itse ehkä toivoisi voivansa auttaa heitä vielä enemmän ja ikäänkuin löytää yhteinen kieli, mutta rajallisella englannin kielellä ei pitkälle pötkitä.
Nooh, jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin. Viikonloppu meni harjoitteluohjaajani pojan synttäreitä viettäessä ja tuli kierrettyä monenlaista paikkaa. Lauantaina poikkesimme paikallisessa ravintolassa nostamassa maljat synttärisankarille. Siinä jutustellessani muuten vaan ihmisten kanssa tunsin kuinka olkapäähäni koputettiin. Käännyin katsomaan ja sain ihmeekseni havaita että siinä seisoi järjestysmies joka sujuvasti totesi; ”Sir, in this restaurant you cannot wear cargoshorts after seven.” Ympärilläni oli joukko ihmisiä joilla järjestään jokaisella oli farkkushortsit ja minä olin ainoa jolla oli reisitaskushortsit. Mitä ihmettä?!?!? En jaksanut jäädä heidän kanssaan siitä vääntämään, mutta olihan se kyllä hiukan dragikoomista että meikäläinen potkitaan ravintolasta pihalle. Nooh sunnuntaina lähdimmekin sitten astetta mielenkiintoisempaan paikkaan. En nimittäin ikinä ole vieraillut minkäänlaisessa casinossa joten tämä oli itselle ensimäinen kerta. Meininki oli kuin Las Vegasissa ja oli kyllä pienellä suomalaisella pikkasen pään pyörittelyä kun näki kaiken maailman porvarien arkkitehtuurin ihmeet. Pitääpä kyllä käydä sielä kameran kanssakin joskus...
Tällaista täällä tällä erää. Hiukkasen rupee oleen ikävä Suomalaista syksyä, kylmyyttä ja ihmisiä. Krista laskeskeli että perjantaina harjoittelu on puolessa välissä. Uskomatonta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti